2017/04 - SUURET KIITOKSET - CLASSIC HITS FINGERSTYLE GUITAR KIERTUE 2017 HUHTIKUU
Write a comment
- Light Gallery cannot find your image path: images/2017_CHFG_TOUR/posters/!
Ensimmäiset "viralliset" keikkani soolokitaristina ovat ohi ja en olisi ikinä uskonut tällaista lopputulosta. Classic Hits Fingerstyle Guitar Vol.1 levynjulkkarikiertueen ensimmäiset 10+1 paikkakuntaa on käyty läpi. Tuon plussan laitan Koski TL:n koulussa tekemälleni vierailulle. Nuoria musiikista kiinnostuneita on aina ilo tavata ja on mahtava nähdä itsensä kanssa samanhenkinen ihminen opettajana. KOSKI TL:n musiikkiluokan seiniä koristaa oikeitten yhtyeitten julisteet ja luokassa huokuu juuri sellainen energia mitä toivoisin jokaisen koulun musiikkiluokkaan. Ensitapaaminen musiikin opettaja Hans Jullan kanssa oli mieleenpainuva. Koulun rehtori Jouni Karvonen ja tietenkin oppilaat jäivät myös erittäin positiivisesti mieleen. Kiitos paljon kutsusta ja toivottavasti näemme uudelleen.
- Kuvia Koski TL:n koulun vierailulta 11.04.2017
- Light Gallery cannot find your image path: images/2017_CHFG_TOUR/2017_11_04_KOSKI_TL!
Classic Hits Fingerstyle Guitar Vol.1 levynjulkaisukiertueella soitan 10 eri artistin kappaleita. Kappaleet jotka koen ansaitsevan Classic Hits -statuksen. Kysyin kiertueen aikana yleisöltä mitä he haluaisivat kuulla seuraavalla levyllä ja ainakin Eric Claptonia, Santanaa ja Gary Moorea kuullaan vuoden 2018 Classic Hits Fingerstyle Guitar Vol.2 levyllä ja kiertueella. Lokakuussa 2017 soitan vielä Suomessa Vol.1 levyn biisejä uusilla paikkakunnilla. Lähinnä pääkaupunkiseudulla ja itäisemmässä Suomessa. Ehkä Rovaniemellä saakka.
Spesiaaliversiossa vihkonen ja toinen cd jossa kaikki kappaleet äänitetty klassisella kitaralla.
Jännittääks sua?
Ennen ensimmäistä konserttia jännitti aika kirpakasti. Miten lihasmuisti haastavimpien kappaleitten kanssa toimii yleisön edessä oli lähinnä mielessä. Kiertueen loppua kohden esiintymisjännitys oli tiessään ja ilokseni voin sanoa, että nautin esiintymisestä. Soitan tunnettuja ralleja ja jauhan hieman huonoa turkulaista huumoria biisien välissä. Big deal? No ehkä se on hieman big deal kun aivan yksin sinne lavalle kipuaa, mutta ihmeellisen rentouttavaa se loppujen lopuksi oli ja on. Koin saavani tarvittavan annoksen rutiinia ja kokemusta tullakseni entistä luontevammaksi/paremmaksi esiintyjäksi.
Kiersin joka päivä uudella paikkakunnalla järjestyksessä Turku, Lahti, Pori, Uusikaupunki, Koski Tl, Loimaa, Vaasa, Jyväskylä, Kuopio, Tampere ja Rauma. Tietenkin sitä saa haaveilla isoista yleisöistä, mutta fakta on että akustinen soolokitara ilman laulua on todellinen marginaalilaji ja harva kitaristi saa mahdollisuuden soittaa omia konsertteja edes useammalle kymmenelle hengelle, sadoista puhumattakaan.
Aamulehden haastattelu
Palataan vielä ihan ensimmäiseen päivääni Suomessa, eli tiistai aamuun 4.4. Saavuin aika silmät ristissä Bangkokista Qatarin (Dohan) kautta Suomeen. En osaa niskavaivaisena lentokoneessa nukkua, eli koko yö ilman unta istuen on se mitä luitte, eli istumista koko yö, ilman unta :D. Olin sopinut mediataamisen jo heti aamupäivälle Sokos Hotel Vaakunan aulaan aivan Helsingin rautatieaseman viereen. Siellä sain kunnian olla Aamulehden toimittaja Jussi Saarisen haastattelemana ja Emilia Kangasluoman kuvattavana. Olin luvannut opetella minkä tahansa kappaleen korvakuulolta haastattelun lomassa ja samalla kertoisin miten se tapahtuu.
Kyllä se väsymys hieman haastattelussa ja kykyjen näyttämisessä paistoi läpi, mutta ei tässä vaiheessa mennä näihin juttuihin tekosyillä. Olisin minä siihen tilanteeseen kuitenkin toivonut hieman parempaa bassotoistoa kuin iphonen kaiuttimen. Tuon korvakuulohaasteen ja haastattelut löydät palaamalla uutislistaukseen klikkaamalla tästä. Kiitos vielä paljon Aamulehdelle ja sieltä erityisesti Markus Määttäselle ja Jussi Saariselle.
Kuva Bangkokin lentokentältä juuri ennen koneeseen astumista 3.4.2017
YLE RADIO LAHDEN HAASTATTELU
Aamulehden haastattelussa meni tunti ja aika kiireellä juoksin suoraan Lahteen suunnistavaan junaan. Siellä oli sovittuna haastattelu Mikko Tuomikosken kanssa. Sekin painottui korvakuulolta soittamiseen ja löydät nettiartikkelin klikkaamalla tästä! Soitin Jimi Hendrixin Little Wingin nauhoitettuun radiolähetykseen. Oli todella mukava jutella myös Mikon kanssa ja harmi kun jäi selfiet ottamatta.
IIKKA TAAVITSAINEN SAVON SANOMISTA TERVE
Yleisradion radiohaastattelu tehtiin esiintymispaikassani, eli Pikkuteatterissa. Pikkuteatterissa vielä kokeilin tekniikkaa ja juoksin siitä sitten matkakeskukseen ja bussiin kohti Turkua. Olin sopinut vielä kolmannen haastattelun samalla päivälle ja tämä tapahtui puhelimitse bussissa istuen. Juttelin parhaani mukaan Iikalle kaikki mitä mielestäni musiikinopetuksessa olisi kehitettävää tai mitä voisi vaihtoehtoisesti kokeilla. Iikka tekikin aivan loisteliaan jutun Savon Sanomiin. On ne kummia nuo toimittajat kun saavat sen punaisen langan irti ja muotoilevat asiat paljon selkeämmiksi miten ne mielestäni itse ilmaisen.
Kummipoikani Patrick Paldanius täytti puoli vuotta sitten 18 ja oli Turussa vastassa kiertue -kiesillämme. Ford Mondeo vuosimallia 1998. 2.5 litrainen V6. Auto hajosi jo kerran Patrickin tehdessä pientä mediakiertuetta pari viikkoa aikaisemmin. Aapo Halttuselle Jyväskylän ammattiopistoon iso kiitos avusta. Jyväskylän puistokadulle auto sanoi kaput. Eikä meillä mitään kaskoja ollut. Ei autoja vakuutuksilla ajeta sanoi...
Mondeo ei muuten pettänyt itse kiertueella vasta kuin viimeisen keikan aamuna ennen Rauman keikkaa. Piti antaa taas pientä tekohengitystä. No hajosi siitä muutama ovi, takaluukku, pari lukkoa ja hanskalokeroa ei saanut enää auki. Hanskalokerossa oli odottamassa Patrickin Vaasassa saama parkkisakko. Kaikin puolin kiva auto ajaa ja toi sellaisen pienen lisäjännityksen kiertueen matkantekoon. Ai niin puhkesi siitä vielä rengaskin viimeisenä päivänä josta vielä myöhemmin lisää...
Mondeoista sen verran vielä... Aikoinaan omistin 1996 farmari Mondeon, jolla reissasin Sungha Jungin kanssa Suomen kiertueella, Ruotsissa ja ihan Kööpenhaminassa saakka. Tein reissun Tallinnaan Joonas Ketojan kanssa (levyn sisäkannen kuvaaja). Autosta hajosi kytkin paluumatkalla Kaarinassa ja sen auton elämä päättyi siihen. Mikä meitä miehiä kiehtoo näissä romuissa? No ehkä halpuus ja menettämisen helppous.
Classic Hits Fingerstyle Guitar Vol.1 sisäkannessa kuva Bangkokin lentokenttähautausmaalta 747 jumbojetin sisällä. Kuva Joonas Ketoja.
Kotiin äidin luo pienelle levolle
Uudessakaupungissa oli takki aika tyhjä ensimmäisen Suomen päivän jälkeen, mutta positiivinen olotila kaikin puolin. Olin tullut tänne tekemään sitä mitä rakastan, eli soittamaan niitä vanhoja kuluneita klassikoita joista kaikki vielä kymmenien vuosien jälkeen pitävät. Vielä ei ollut aavistusta kuinka keikat tulisivat menemään. Uudessakaupungissa kuitenkin odottivat äidin lihapullat ja rauha. Se rauha kuitenkin loppui lyhyeen...
KESKIVIIKKO 5.4 JA PANIIKKI
Sain nukuttua kohtalaisesti ja keskiviikkona ajattelin soittaa biisit läpi ihan konserttimielialalla. Olin kirjoittanut paljon välispiikkejä ja ideoita kuinka show kulkisi eteenpäin. Soitin muutamia kappaleita ja olo ei ollut hyvä. Ehkä vähäinen uni ja aikamoinen ruljanssi kiertueen järkkäilyn osalta alkoi painamaan mielessä ja kropassa. Ajatukseni aaltoilivat treenin aikana pois soitosta ja välillä negatiivisiin maailmoihin. "Mitä jos mokaan ja hommat eivät suju?", "harmi kun se Jyväskylän promo ei täysin onnistunut auton rikkoutumisen takia", "väsyttää ja on lähes sairas olo" jne. Bohemian Rhapsodya en saanut kertaakaan alusta loppuun soitettua. Iski melkein paniikki, että mitä tämä on? Uutenkaupunkiin oli jo kuulemma 200 ihmistä varannut paikan. En minä voi nolata perhettä, sukulaisia ja ystäviä. Ehkä suurin vaikeus oli esittää ennakkoon kirjoittamiani välispiikkejä. Tuntui tyhmältä yrittää muistaa jotain. Ei minun aktini saa perustua muistamisen yrittämiseen. Sen pitäisi olla yhtä luonnollista kuin hengittäminen. Turussa perjantaina sitten hylkäsin juuri ennen keikkaa kaikki suunnitelmani ja annoin virran viedä. Se kannatti.
TORSTAI 6.4 RAUMALLE RADIO RAMONAAN JA LÄNSI-SUOMEN HAASTATTELUUN
Päivä ennen kiertueen alkua minulla oli vielä pari mediatapaamista Raumalla. Ajoimme Patrickin kanssa Raumalle Radio Ramonan haastatteluun. Edellisen päivän negatiiviset fiilikset hieman painoivat selkärangassa. Radio Ramonalle ja Raisa Aholle kiitokset haastattelusta. Radiossa vierailut ovat aina spesiaaleja tällaiselle keltanokalle.
Radiohaastattelun jälkeen suuntasimme viemään julisteita muutamiin paikkoihin. Piti myös hakea muutama pullo kuuluisaa "mustikkamehua" alan liikkeestä (keikalla kävijät muistavat energiajuomani). Jussi Hietikon tapasin Wanhan Rauman Kaffebarissa. Jussista täytyy sen verran sanoa että on se intohimoinen mies. Respekti nousi häntä kohtaan taivaisiin kun hän kertoi nähneensä suomalaisen progebändin Kingston Wallin livenä. Voitte katsoa ensilevyni sisäkannesta mikä paita minulla on päällä. Kingston Wall tottakai. Sain sentään kehuttua, että minulla on LP -versiot ensipainoksina ja kaksi testipressiäkin ykkös- ja kakkoslevystä. Niitä on painettu 5 kutakin, eli repikää siitä :D. Turussa sijaitseva Svart Records on tehnyt tämän kulttuuriteon, eli Kingston Wallin kolmesta levystä tehtiin vinyyliversiot. Jussi tosin sanoi keräävänsä musiikkia, ei levyjä. Aika fiksusti sanottu. Jussin juttu löytyy myös ihan pdf1 ja pdf2 versioina kokonaisuudessaan täältä.
No niin nyt sitten ehkä se yksi tärkeimmistä päivistä alkaa. Kummipoika on tämän kiertueen tärkein auttava käsi. Ajaa autoa, tulee myymään levyjä ja auttamaan kaikessa muussakin. No mitäs sitten tapahtuukaan. Hänellä on ollut flunssaa jo muutaman viikon ja aamulla sairaalassa todetaan että tulehdusarvot katossa ja pojalla keuhkokuume. Ainakin kaksi päivää letkuissa sairaalassa. Aika huono tilanne koska minulla on keikat joka päivä seuraavat 10 päivää ympäri Suomea. Ei ole sijaista tiedossa ja tuohon hommaan ei voi ottaa ketä tahansa.
Patrickin kanssa vielä hymyillään päivää ennen Patrickin keuhkokuumetta.
Järjestelen kamat autoon ja suunta kohti Turkua lähestyy. Olen sen verran sekaisin että en löydä auton avainta. Vainoharhaisena luulen että olen heittänyt sen roskapussin kanssa roskiin ja pitää mennä sekin pussi tsekkaamaan ulkoroskiksesta. No se oli kuitenkin ihan avainnaulakossa. Olen jo myöhässä.
Onneksi ihana Alosen perhe on tulossa Turkuun keikkaa katsomaan ja auttamaan levyn myynnissä ja muutenkin. Heidän luonaan vietin yönkin. Vielä ei ole tietoa kuka tulee auttamaan Lahteen jossa pitäisi myydä pääsylippujakin. Joudunko itse myymään pääsyliput Lahden keikalla? Miten kummipoika voi? No nyt pitää keskittyä kiertueen ensimmäiseen keikkaan ja nämä vastoinkäymiset eivät saa näkyä yleisölle. Omakaan olo ei ole parhaimmasta päästä, mutta keikat heitetään no matter what.
TURKU 7.4.2017
Jo ensimmäinen konsertti 7.4.2017 Turun seudun musiikkiopistolla oli ihmeellinen. Katselin backstagen ikkunasta miten paikalle virtasi yhä enemmän ja enemmän ihmisiä. Paikka oli täynnä. Turun seudun musiikkiopistolla on muutenkin erityinen paikka sydämessäni. Siellä opettaa ensimmäinen kitaransoitonopettajani Risto Vuorinen ja rehtori Sakari Kivinen on aina ollut avoimilla mielin ehdotuksilleni kun aikoinaan heillä opetin kitaraa. Järjestin opistolle fingerstylekitaristeja esiintymään. Joe Robinson, Richard Smith ja Sungha Jung tulee nyt ainakin mieleen. Kiitos Risto ja Sakari kaikesta. Tekniikkamies Jonnille (vai oliko se Jonne?) myös kiitokset avusta.Ari ja Päivi Alonen pelastivat todella paljon Turun keikan osalta. Soittamisen sujumiseen suurin apu oli kuitenkin hienolla yleisöllä. Aloimme löytämään keikan aikana yhteistä punaista lankaa. Jälkeenpäin hieman harmitti se, kuinka tältä ensimmäiseltä keikalta jäi puuttumaan se rentous ja vapautuneisuus joka oli esimerkiksi viimeisellä Rauman keikalla. Tehtiin Turussa sentään historiaa ja soitin Bohemian Rhapsodynkin ensi kertaa muulle kuin itselleni. Tiedän jo että seuraavalla Turun vierailulla tulen olemaan paljon vapautuneempi. Eka kerta on sellainen josta ei välttämättä jää paljon muuta kerrottavaa kuin että se oli eka kerta. Hieman kivulias, mutta muistorikas. Nautinto saattaa jäädä joiltakin osin vähiin. Seuraavilla kerroilla voidaan päästä jo lähelle eargasmia.
Ensimmäisen nimmarin sain jo ennen konserttia levyn kanteen kirjoittaa Hannu Turuselle. Kiitos Hannu.
Ei oo totta... Tiina Wuorinen äitinsä kanssa Helsingistä ilmestyi paikalle. Tiina oli hoitamassa poikaani Bangkokissa muutama vuosi sitten.
Tästä se alkoi. Historian ensimmäinen kokonainen oma soolokitarakonsertti. Turun seudun musiikkiopisto 7.4.2017. Sali täynnä.
Tämäkin suuri kunnia. Matias Böckerman on tulevaisuuden toivoja fingerstylekitaroinnissa. Kitaraan nimmaria. Näitä ei ole paljon, eli harvinaisuus.
Vanha ystävä konsalta ja Laivaston soittokunnan ajoilta Pansiosta, Tomi Salo eksyi myös paikalle. Harmittaa kun ei ehditty rupattelemaan enemmän. Armeija-ajoistakin on jo 20 vuotta aikaa.
Keikan jälkeen suuntasimme Marina Palaceen muutamille ja siellä oli ilo tavata konserttiyleisöä. Mukava oli tavata Sampsa Vuorela joka oli ensimmäinen kitaraoppilaani 20 vuoden takaisilta Turun taideakatemian opiskeluvuosilta. Hän tekee myös uraa opettajana ja fingerstylekitaristina. Toinen vanha oppilaani Anssi Alanko oli myös paikalla ja oli siellä Robert Gheorgekin jota opetin Ruskolla.
Nuorista pojista tuli isoja aikuisia miehiä. Sampsa ja Anssi.
Ensimmäinen kitaransoitonopettajani. Ladies and gentleman... Risto Vuorinen.
Hemi löi tämmösen käteen...Juoman nimi? Grass from the...
Jahas...focus miehessä ja kamerassa out. Oisko aika lähteä nukkumaan...
Kiitos Kimmo Lilja ja Turun Sanomat. Kiitos myös Turkulaisen päätoimittaja Janne Koivisto ja toimittaja Tomi Kangasniemi. Jos unohdin jonkun median edustajan Turussa ja muilla paikkakunnilla, syytän alkavaa dementiaa.
LAHTI 8.4.2017
Aamu koitti Turun keikan jälkeisenä päivänä Kaarinassa Arin ja Päivin luona. Turun konsertti tosiaan ohi ja olo aika väsynyt mutta onnellinen. Jokin stressi taisi purkautua vaikka en sellaista oikein ennen konserttikiertuetta tuntenutkaan, mutta niskat olivat jumissa ja vatsa hieman kuralla. Ari gurun ottein auttoi rautaisella ammattitaidolla niskat pro kuntoon. Selvisin koko loppukiertueen ilman päänsärkyjä tai suurempia niskavaivoja. Itseasiassa ei minulla niskavaivoja ole ollut vuosiin, mutta nyt pääsi syystä tai toisesta niskat hieman jumiutumaan...
Ari Alonen. Mies joka nappasi aikoinaan kärpäsen ilmasta kouraansa... Respect.
Mietin vain että miten tästä jaksaa vielä 10 eri paikkakuntaa 9 seuraavan päivän aikana. Kroppa oli vielä siis hieman sekaisin ja huoli kummipojasta ja kiertueen etenemisestä oli ilmassa. No sain kuin saikin apua. Patrickin pappa, Jorma Kiviniemi suostui lähtemään Lahteen ja hän saapuikin bussilla Turkuun.
Jorman kanssa oli mukava rupatella vaikka mistä. Hän on nyt eläkepäivillään innostunut soittamisesta ja ostanut kesämökilleen rummut. Karaokeakin kuulemma tulee laulettua. Musiikki pitää meidät kaikki virkeänä oli sitten kyseessä soittaja tai kuulija.
Lahden keikka oli hieman kuin krapulasta toipumista. Ei missään täydellisessä iskussa vieläkään, mutta olo jotenkin hieno ja tässä hetkessä. Yleisöä taas mukavasti paikalla. Ei sentään täyttä salia niinkuin Turussa. Nautin Pikkuteatterin fiiliksestä todella paljon. Olin kuin aivan toisenlaisessa sumussa siihen masennusfiilis sumuun jonka moni masentunut kokee. Tämä oli sellaista "ei ole parempaa hetkeä ja paikkaa missä olla -sumua".
Soitossa ehkä vielä tiettyä kireyttä, mutta yleisönkin reaktioista voi sanoa ettei soitto ja esiintyminen mitään kuraa ollut. Tuntuu kuin olisin opintomatkalla esiintyjäksi ja tätä ei opi kuin tekemällä. Rutiini kehittyy ajallaan. Nautinto ja jano tulla paremmaksi on jo olemassa. Ei ainoastaan soittajana vaan myös esiintyjänä. Ei sellaista "istunpa tässä 1,5 tuntia, soitan, kumarran ja lähden pois" -meininkiä.
Lahdessa ei ollut (onneksi) jatkoja ja keikan jälkeen kohti Uuttakaupunkia. Tämä matka jää muistiin hieman samanlaisena kun ajoin Uudestakaupungista Dortmundiin Saksaan Tommy Emmanuelia katsomaan tammikuussa 2005. Ajoin ilman yöpymistä koko matkan, mutta oli pakko pysähtyä Hampurin kulmilla kun silmät eivät enää pysyneet auki. Tällä reissula Forssan kohdalla ei minulla enää silmät pysyneet auki, eli Jorma sai jatkaa ajoa Turkuun saakka josta itse sinnittelin Uuteenkaupunkiin. Kaksi keikkaa takana, yhdeksän jäljellä.
Lahden Pikkuteatteri on todella idyllinen paikka ja jos en väärin muista, Suomen kolmanneksi vanhin teatteri.
Arto Vuorinen on tehnyt hommia Pikkuteatterissa jo 30 vuotta. Kiitos kuuluu ääni- ja valomiehille. Tekevät tärkeää työtä.
Lahdessa koin yllätyksen kun Anders Baarman ilmestyi keikalle Helsingistä saakka. Näimme tammikuussa Bangkokin kitaraleirin tiimoilta. Kiitos että pääsit paikalle ja nähdään stadissa sitten lokakuussa. Kiitos myös koko konserttiyleisölle. Oli tosi mukava jutella keikän aikana ja jälkeen. Toivottavasti näemme jälleen 2018.
Kiitokset Mikko Tuomikoski ja Suvi Turunen YLE Lahdesta. Kiitokset Millamari Uotila Etelä-Suomen Sanomat. Kiitokset Marjaana Kontu Uusi Lahti.
PORI 9.4.2017
Patrick makaa vieläkin sairaalassa, eli on pakko vaivata Jormaa uudelleen. Porin keikka on jo kello 14, eli ei sitä lepoaikaa liikaa jää. Onneksi Poriin on vain 100km matkaa Lahden 300km verrattuna. Annankatu Porissa sunnuntaina tuntuu lähes autiolta. Lokkien "laulu" on se mikä tuottaa ensimmäisen todellisen nautinnon. Porihan on nätti mesta, vai romantisoinko liikaa?
Jorman kanssa Kulttuuritalo Annankatu 6:n edessä. Kohta soi rokki akkarilla.
Joku ihmisläheisyys tämänkaltaisissa paikoissa huokuu. Olen Erja Lehtosen kanssa ollut konsertin järjestelyjen tiimoilta ollut yhteydessä ja hänelle kuuluu kiitos siitä että edes pääsin Poriin esiintymään. Harmittaa kun en ehtinyt tarpeeksi hyvin kiittää avusta ja tuesta.
Vanhoja tuttujakin oli konsertissa paikalla. Riitta Kilsby asui ennen Uudessakaupungissa, mutta asuu nyt kuulemma ihan keikkapaikan nurkilla Porissa. Näin ne vuodet ja olosuhteet etenee. Oli mukava tavata ja kiitos kun näytit kirjaa jossa Joe Robinsonin Uudenkaupungin vierailun kuvia ja minä 30kg lihavampana :D.
Sanna Jääskeläinen Satakunnan Viikosta miesystävänsä kanssa paikalla. Kiitos paljon Sanna!!!
Nuoria kitaristin alkuja paikalla. Oliko sun nimi Aleksi? Korjaa jos muistan väärin...
Nuoria kitaristin alkuja paikalla. Oliko sun nimi Jonne? Korjaa jos muistan väärin...
Porin keikan valmistelut alkoivat toteamuksella: upouusi kitarakaapeli unohtui Lahteen. Sitä sitten harmittelin vielä pari päivää Porin keikan jälkeenkin. On se ihmismieli ihmeellinen. Porissa oli tiivis ja mukava tunnelma. Backstagea ei ollut en sellaista kaivannutkaan. Siinä kitara kädessä juttelin ihmisten kanssa kun he saapuivat saliin. Porin keikka oli niin täynnä kun vain voi ja se oli tietenkin mukavaa.
Pori jätti aika sanattomaksi. Peukku ehdottomasti ylös. Tukan vois kammata useammin...
Kiitos Satakunnan Kansa ja Jarmo Huida. Satakunnan Viikko ja Sanna Jääsekeläinen. Erja Lehtoselle todella suurimmat kiitokset mitä ihminen voi lähettää :).
UUSIKAUPUNKI 10.4.2017
Synnyinkaupunkini ja Uusikaupunki 400v ilmaiskonsertti. Vaikka kyseessä oli ilmaiskonsertti ei ihmiset lähde maanantai-iltana katsomaan ihan mitä tahansa vaikka ilmaiseksi pääsis. Konserttiaamuna oli jo yli 220 paikkaa varattu yhteispalvelupiste Passarissa. Jos saliin mahtuu se reilu 250, niin sali on varmasti aika täysi.
Positiivisin uutinen päivän osalta oli Patrickin toipuminen ja konsertissa mukana olo. Missään nimessä en häntä "pakottanut" auttamaan, mutta lääkärin luvalla ja omasta tahdostaan hän oli mukana järjestelyissä. Eikä tässä mitään rankkaa fyysistä rasitusta tapahdu. Toivottavasti olo on ok seuraavina päivinä...
Kolme keikkaa takana ja rentous alkaa jo olemaan oikealla tasolla. En jännittänyt ennen Ukin keikkaa paljoa. Halusin vain päästä lavalle soittamaan ja juttelemaan yleisön kanssa. Paljon tuttuja yleisössä. Perhettä, sukulaisia ja vanhoja/uusia ystäviä. Suurten kiitosten maanantai-ilta. Soitin konsertin mielestäni hyvin, vaikka vieläkään en ole päässyt tavoitteeseeni soittamisen suhteen. Joudun liikaa keskittymään oikein soittamiseen. Haluaisin katsella yleisöönkin ja rentoutua vielä enemmän. Bohemian Rhapsodyn olen vasta kolme kertaa soittanut yleisön edessä, eli annan tämän itselleni anteeksi. Ei se ole niin helppoa miltä se ehkä näyttää.
Sovittaessani biisejä koitan saada niistä mahdollisimman selkeitä ja yksinkertaisia. En halua antaa kikkailun ottaa valtaa tunteelta ja dynamiikalta. Mieluummin simppelisti tunteella, kuin vaikeasti vääntämällä.
Ei minulla ole paljoa lisättävää synnyinkaupunkini vierailusta. Toivon mahdollisuutta esiintyä Uudessakaupungissa jälleen 2018.
Suurimmat kiitokset ehdottomasti menevät ensimmäisenä Uudenkaupungin kulttuurikoordinaattori Rauno Melokselle. En oikein tiedä voiko parempaa miestä tähän hommaan olla. Aina ollut avulias ideoille ja tukenut ideoitani järjestää kitarakonsertteja Uudessakaupungissa. Toivon lämpiä eläkepäiviä ja tervetuloa Bangkokiin jos tämän luet. Vien syömään sut ja vaimos Rauno :D.
Jari Jalonen on ollut Kulttuurikeskus Crusellin tekniikasta vastaava jo niin kauan kuin muistan ja häntä pitää kiittää äänestä ja valosta. Mahtava nähdä jälleen pitkästä aikaa ja toivottavasti näemme tästä lähtien useammin.
Yhteispalvelu Passarin väki kiitos. Kiitos Katja Laine ja Teija Isotupa.
Kiitoksia perheelleni ja eri toten Vesa Paldaniukselle, joka kuulemma koko yleisön n. 200 henkeä "pakotti" paikalle. Hauska juttu on se että hänen omistamansa taksi meni alkavan viikon maanantaina lunastukseen törmättyään rattijuopon ajamaa autoon, sitten murtusi nilkka koiraa ulkoiluttaessa ja lopuksi sunnuntaina pääsi mies kunnanvaltuustoon. Maanantaina sitten pikkuveli (minä) soitti hienon akkarikeikan Crusellissa. Ei huono viikko sitten kuitenkaan. Elämä jatkuu...
Kiitos Uudenkaupungin Sanomat ja Juha Laine. Kiitos kaikki muut mediat jotka kiinnostuivat tapahtumasta.
LOIMAA 11.4.2017
Koski TL:n kouluvierailun jälkeen oli Loimaan taidemuseo seuraavana etappina. Kaikkein positiivisin uutinen oli Patrickin toipuminen ja häntä en missään tapauksessa mukaan olisi "pakottanut" ja sen verran rasitusta piti koittaa minimoida että itse toimin suurimman osan koko loppukiertueen kuskina ja Patrickin fyysinen rasitus piti minimoida. Ja hyvinhän koko kiertue Patrickilla kokonaisuudessaan meni.
Joku Aki Kaurismäkimäisyys tuli mieleen kun Loimaan taidemuseon pihaan saavuttiin. Ei tätä nuorempana osannut arvostaa. Bangkokissa jo vuosia asuneena nautin Loimaalla hetkestä kantaessani mikkitelineen ylös portaita ja sanon sen ensimmäisen "morjens" paikan ainoalle ihmiselle. Ulkona on sitten kuin Stephen Kingin leffasta jossa kaupungin ihmiset ovat kuolleet johonkin virukseen. Ketään ei näy missään ja ainoa liike on taidemuseon edessä olevan ulkoroihun liehunta. Tämähän on mahtavaa. Hiljaisuus on se mistä nautin todella paljon, koska se on sitä elämän suurta dynamiikkaa kaiken turhan kiireen ja melun keskellä. 15 vuotta sitten mielipiteeni Suomen pienemmistä paikkakunnista oli aivan eri. "Tääl ei ole yhtään mitään...Tää on aivan p......ä". Niin ne ajat ja mielipiteet muuttuu. Arvostakaa rauhaa hyvät ihmiset. Sitä ei monessa paikassa ole. Jos ei ole ihmisiä Bangkokin hulinassa pitämässä ääntä, niin vähintään sammakot ja heinäsirkat.
Ennen konserttia kieltämättä mieleen saapuu ajatus..."tuleeko tänne tänään ketään?"...
Ihmeellisesti takahuoneessa kuulen kuinka alaovi käy ja aula täyttyy ihmisten äänistä. Kaikki nämä ihmiset ovat tulleet tänne koska minä soitan täällä. Se on se päällimmäinen hieno tunne sinä hetkenä. Vaikka kuinka olen lavalla oma itseni, niin ajatus siitä että soitto sujuu ja ihmiset pitäisivät siitä mitä teen on mielessä.
Loimaalla oli mukava soittaa ja katsella seinillä olevaa ryijynäyttelyä. En siis vitsaile. On ryijyissäkin jokin lämpö ja energia joka ei ihan joka rokkijätkälle varmaan välity tai ei sitä ainakaan saa myöntää. Nelikymppisenä ryijyesite kädessä on ehkä se viimeinen sinetti että keski-ikäisyys on tulossa tai on jo tätä päivää.
Loimaalle kiitos kulttuuritoimelle ja eri toten Sakari Mäntyrannalle ja Juhani Heinoselle. Sampsa Hakalalle Loimaan Lehteen kiitos. Kiitos äänimiehelle jonka nimeä en muista joka oli laittanut ihan kelpo setin saliin. Suurin kiitos kuuluu kuitenkin konserttiyleisölle.
Loimaan konsertin jälkeen.
VAASA 12.4.2017
Vaasa on hieno kaupunki ei siitä pääse mihinkään. Hullu juttu on se että jokainen kaupunki tuntuu lähes autiolta kun on tottunut hirveässä älämölössä asumaan. Kulttuuritalo Fanny on keikkapaikka, mutta ennen keikkapaikalle menoa vierailin Radio Vaasassa Anssi Marttisen haastateltavana. Soitin Liitle Wingin ja While My Guitar Gently Weepsin. Näissä jutuissa pitää olla ammattimaisuus kohdillaan. Biisit soitetaan kerran ja mihinkään uusintaottoihin ei ole aikaa. Kitara pitää olla vireessä jne. Radio Vaasa on muuten Suomen ainoa kaksikielinen paikallisradio ja soittavat todella hyvää musaa. Toivon sydämestäni Radio Vaasalle menestystä näinä haastavani aikoina.
Kulttuuritalo Fannyn keikalle pitää hakea avain kaupungintalolta ja paikka järjestellään itse konserttikuntoon. Ei muuta kuin tuoleja asettelemaan. Vaasan konsertti meni mielestäni varsin hyvin ja keikan jälkeen jatkoimme jatkoille Original Sokos Hotel Vaakunaan. Olen monesti sanonut että en koskaan juo enää alkoholia ja se pitää paikkansa....kunnes tulee taas joku hyvä mahdollisuus. Jatkoilla tapasin erittäin mukavia ihmisiä. Kitaristeja ja kitaransoitonopettajiakin. Tulen aika "hulluksi" jos aloitetaan keskustelu musiikinopetuksen tilasta. Jätän ne jutut kuitenkin kirjoittamatta tähän. Hyvä meininki. Vaasa on hieno paikka ja onnittelut kaikille jotka siellä asuvat.
Pieni episodi tapahtui keikan jälkeisenä aamuna. Heräsin 6 aamulta ja ajattelin mennä purkamaan tuolit jo ajoissa Fannyn tiloissa. No hälyttimet alkoivat raikaamaan ja vartijat paikalle. Ei onneksi mitään sen kummempaa. Hälytysten olisi pitänyt automaattisesti olla pois jo päältä. No vartijat laittoivat hälärit pois päältä. Tai niin ainakin sanoivat. Hälyttimet aloittivat saman episodin uudelleen ja vartijat taas paikalle. Nyt kuulemma pitäis pelata. Ei pelannut ja kolmannen kerran sama. No onneksi ei ollut oma moka.
Anssi Marttinen tekee tärkeää työtä soittaen radiossa oikeilla instrumenteilla soitettua hyvää musiikkia.
Pientä käsien lämmittelyä ennen toista settiä.
Jatkoilla Original Sokos Hotel Vaakunassa. Hyviä tyyppejä.
Vaasa
Checkout time.
Kiitos syvä kuuluu Vaasan kaupungin tapahtumakoordinaattori Max Bäckmanille, Anssi Marttiselle Radio Vaasaan, Tero Hautamäelle Pohjalainen/Ilkka, Susanna Kivikolle Original Sokos Hotel Vaakunaan, Kuula-opistolle, Kenneth Salmensuolle Vaasan kaupunki ja tietenkin konserttiyleisölle.
JYVÄSKYLÄ 13.4.2017
Hannikaissali oli seuraava konserttipaikka. Aika haastava nouseva katsomo saada jonkinlainen soundi aikaiseksi kahdella AER compact 60 vahvarilla. No onneksi salissa on ihan omakin kaiutinsysteemi jonka vasta huomasin 15 minuuttia ennen konserttia. Ei muuta kuin vehkeet tulille ja minuutin soundcheck. Avarampi sointi kuitenkin kahteen pikkuvahvariin verrattuna.
Taas oli mukava soittaa ja yleisössä oli klassikkohittien ystäviä. Se mikä keikan jälkeen hämmästytti oli se, että yli 10 vuotta sitten Australiassa tapaamani kaverit olivat paikalla. Hieman sai siristää silmiä. Tosi hieno juttu.
Tykkään keikoilla jutella yleisön kanssa ja ilokseni eturivissä istui isä ja nuori poika ja heillä näytti olevan tieto siitä mikä on hyvää musiikkia. Isällä on kasvatus kohdillaan.
Jyväskylän keikan jälkeen päädyimme jatkoille Sokos Hotel Alexandraan. Jatkot ovat todella mukavia tapahtumia tutustua konserttiyleisöön mutta syövät aika paljon turnauskestävyyttä.
Hienoa nähdä Kaisa ja Kosti yli kymmenen vuoden jälkeen. Tapasimme Australiassa vuonna 2005
.
Jatkoilla Sokos Hotel Alexandrassa.
Hannikaissalissa 13.4.2017
Kiitos Sokos Hotel Alexandra.
Jyväskylässä kiitokset kuuluu jatkoilla oleville uusille ystäville, Kulttuurituottaja Tero Valkoselle, Jaska Lahdelle Sokos Hotel Alexandra, Keskisuomalainen kulttuuritoimitus, Suur-Jyväskylän Lehti, Aapo Halttuselle Jyväskylän Ammattiopisto, Jyväskylän ammattikorkeakoulun vahtimestarille ja sihteerille.
KUOPIO 14.4.2017
Kuopio on lähellä sydäntäni. Asuuhan siellä serkkuni ja monet muut sukulaiset. Lapsuuden kesät tuli vietettyä Nilsiässä. Sotkuteatterissa oli hyvä fiilis soittaa lähinnä osaavan soundi- ja valomiehien ansiosta. Toinen asia kuitenkin pilasi soittoa ja aiheutti päänsärkyä. Pohjoiseen mennessä kitaran kaula alkoi elämään ja ensimmäisen kielen 7-9. nauhat eivät soineet ollenkaan. Onneksi mukana oli kaularaudan säädin ja sillä sitten alkoi kikkailu ja vaikka kuinka yritin kitaraa säätää sain sen sellaiseen kuntoon että kaikki muut paitsi 13. nauha soi puhtaasti. Jouduin siis tekemään kompromissin. Eka kielen F nuottia 13. nauhalta en tarvitse monessa biisissä mutta Bohemian Rhapsodyssä se on aika tärkeässä osassa ja piti yrittää muistaa tehdä korvaava liike keikan aikana. Toinen harmittava asia oli intonaation heikentyminen.
Joka tapauksessa soiton alettua on unohdettava kaikki negatiivinen ja mielestäni onnistuin jälleen varsin hyvin. Oli mukava tavata sukulaisia ja vanhoja opiskelukavereitakin Turun taideakatemian ajoilta.
Sotkuteatterissa 14.4.2017
Sukulaisia paikalla :)
Keikan jälkeen taas viihteellä. Soittajan elämä on joskus tällaista. Mukava tavata vanhoja tuttuja ja uusia tuttuja.
"Saat tarjota kaljan jos tiedät tähän vastauksen..." - voittaja. Keikan aikana järjestämäni pieni visailu jossa voittaja häviää.
Joku voisi kysyä miten mä jaksan... Vastaus löytyy lattialla olevasta pahvimukista. Mustikkamehun voimalla siis...
Kuopio oli todella mukava paikka soittaa ja vaikka kitara alkoi temppuilemaan, ei se ehkä vienyt arvoa liikaa alas. Onneksi Vellu teki miehentyön ääni- ja valomiehenä. Kiitos kaunis Vellulle ja Astalle myös. Iikka Taavitsainen Savon Sanomat, Aija Pirinen Viikko-Savo, Yle Radio Kuopio Veli-Pekka Hämäläinen ja kaikki paikalle "eksyneet".
TAMPERE 15.4.2017
Hervannan elokuvateatteri. Varsin mielenkiintoinen paikka ja näissä lähiöpaikoissa on joku erityinen viehätys. Täytynee miettiä Turun Varissuota seuraavaksi Turun mestaksi (no ehkä ei). Tampereella oli jälleen hyvä fiilis kaikin puolin. Kitara oli jotenkin nihkeä taas ja sitä sai viritellä ennen keikkaa urakalla. Mies kunnossa mutta vehje ei vaan toimi niin kuin pitäisi. Harmi homma.
Tietyllä tavalla tykkään soittaa tällaisissa elämää nähneissä paikoissa enemmän kuin kliinissä opintokeskuksissa. Saundit oli mitä oli. Ensi kiertueelle tulee oikea PA kalusto mukaan ja nostetaan homma uudelle tasolle.
Keikalla oli yllätykseksi jälleen vanhoja tuttuja paikalla inttiajoilta Pansion soittokunnasta ja kitaraoppilaskin 15 vuoden takaa. Hän kertoi kuinka olin nuorelta pojalta kysynyt kitaratunnilla "kumman kanssa menisit mieluummin illalliselle, Hitlerin vai Stalinin"? En muista sanoneeni mitään noin kauheaa, mutta kuulemma olin ja vastaukseksi olin antanut Hitlerin. Stalin kuulemma tappoi todella paljon omiaan, eli Hitler oli siinä suhteessa parempi vaihtoehto. Eli näitäkin juttuja kuunnellessa ei varmaan ole ollenkaan yllätys että masennuin silloin aikoinaan, myin omaisuuteni, otin loparit, erosin tyttöystävästä ja menin maailmalle. Muussa tapauksessa olisi ehkä voinut käydä huonosti.
Vanhasta kitaraoppilaasta, eli Pasista oli kuitenkin silminnähden tullut kelpo kansalainen. Ei ainakaan istu linnassa kun pääsi kerran keikallekin... Ja tuskin olis tullut keikalle jos olisin ollut hänen vihaama ihminen.
Selfie ennen keikkaa Hervannan elokuvateatterissa 15.4.2017
Keikan jälkeen. Kaveri oikeella kyykkää yli 200kg, eli respaa siitä.
yleisl
Ja taas baarissa keikan jälkeen.
Tampereella kiitos Aamulehden Jussi Saariselle, Kaija Ryynänen Kulttuuri- ja nuorisopalvelut, Olli Hokkanen Hervannan elokuvateatteri ja tottakai konserttiyleisölle.
RAUMA 16.4.2017
Ensimmäiset konsertit soolokitaristina päättyivät Raumalle. Ja mikä keikka se olikaan. Vaikka kitara oli intonaatioltaan hakuteillä en antanut sen vaikuttaa ja fiilis oli todella lämminhenkinen. Sali oli enemmän kuin täynnä ja nauroimme yhdessä yleisön kanssa. Nämä 10 keikkaa olivat todellla opettavainen kokemus. En nolannut itseäni ja tiedän mitä asioita pitää kehittää. Tietty rentous ja vapaus pitää kuitenkin säilyttää tulevaisuudessakin. Kaikkein paras palaute koko kiertueen osalta oli se kun Porin keikalla eturivissä olleet naishenkilöt tulivat uudestaan katsomaan keikkaani Raumalle viikkoa myöhemmin. Yhdellä oli vielä syntymäpäivä samana päivänä. Joku ihminen lähtee syntymäpäivänään katsomaan keikkaani uudelleen toiselle paikkakunnalle. Pistää hiljaiseksi erittäin positivisella tavalla.
Ennen Raumalle lähtöä Uudessakaupungissa oli satanut lunta. Siis 16.4. Kahvi ja lumiyhdistelmä toimii.
Kuva konserttipaikan ikkunasta.
Ilman Pelkiön Jania keikka Raumalla ei olisi toteutunut.
Ketolan Pete ja hänen jälkipolveaan. Nuoruuden hyviä kavereita.
Lisää vanhoja hyviä kavereita mm. Australian ajoilta. Ja muutama uusikin kaveri. Ford Mondeosta puhkes siis rengas, mutta Mondeon viimeinen matka taittui velipojan perheen kanssa muutama kuukausi myöhemmin Eurassa kun auto keitti ja jäi tienvarteen. RIP sotaratsu.
Toimittaja Jussi Hietikko, vanhat bändikaverit Santtu ja Jimmy.
Jatkot olivat jälleen kosteat, mutta asialliset.
Huhtikuun visiitit ovat nyt siis ohi ja aikoinaan esiintyminen oli jännittämistä ja oikein soittamista. Nyt se tuntuu huumeelta ja sitä haluaa lisää. Haluan kehittyä ja oppia esiintymään ja kertomaan tarinoita. Vielä olen keltanokka mutta lokakuussa 2017 jatketaan 26 eri paikkakunnalla.
Rauman keikka ei olisi onnistunut ilman Jani Pelkiön korvaamatonta apua. Vanha koulu- ja inttikaveri lapsuudesta alkaen teki miehen työn. Nöyrä kiitos. Kaikki jotka autoitte laittamaan lisätuoleja jne. ennen keikkaa kiitos. Saatiin ihmiset sisään melkein mahdottomassa tilanteessa. Kiitos Jussi Hietikko ja Maarit Anttila Länsi-Suomi, Radio Ramona Ohjelmapäällikkö Anna Riutta-Salo, Toimittaja Raisa Aho ja kaikille muille tiedätte varmaan ketä tarkoitan.
Koko kiertueen suurin kiitos kuuluu kummipoika Patrickille ja konserttiyleisölle. Kiitos.
Vuonna 2018 olen tulossa jälleen uuden levyn tiimoilta samoille paikkakunnille, eli Turkuun, Lahteen, Raumalle jne. Nähdään silloin.
Haikein mielin takaisin kohti Bangkokia keräämään ideoita ja voimia uutta kiertuetta varten.
Sinivalkoisin siivin kohti Bangkokia. Raportti huhtikuun 2017 kiertueesta päättyy tähän.
Free Joomla Lightbox Gallery
Be the first to comment.